Takapenkin joulu!

Joulunaika saa ihmiset liikkeelle. Aattoa kohti vauhti vain kiihtyy . Joulu on hyvin paikkasidonnainen juhla. Kukapa ei kaipaisi jouluksi kotiin läheisten ja rakkaittensa luo.

Moni tyytyy kuitenkin katselemaan joulunaikaa ikään kuin takapenkiltä , josta kait näkee kokonaisuuden paremmin. Yleensä kirkotkin täyttyvät takapenkistä alkaen.

Mutta takana istuva on kaukana. Ehkä tarkoituksella. On miellyttävämpää ja turvallisempaa säilyttää välimatkaa. Takapenkki varmistaa nopean ja huomaamattoman poistumistien. Se turvaa oman selustan. Ei ainakaan kukaan hengitä niskaan. Tosin takapenkillä pakkaa olemaan aika ajoin tosi ahdasta – sinne kun pakkautuu usein muitakin.

Elämän eri käänteissä löytyy paljon takapenkkiläisiä ihmisiä, jotka tietoisesti tai tietämättään valitsevat paikkansa. Elämän armottomat käänteet ajavat toiset tuolle paikalle .Tahtomattakin.

Mutta voiko joulua seurata takapenkistä käsin? Ehkä! Takapenkiltä katsottuna joulu näyttää toisenlaiselta. Ihminen kiinnittää huomionsa ulkonaisiin puitteisiin tai toisten ihmisten käyttäytymiseen. Joulu ei pääse turhan lähelle. Puolueettoman tarkkailijan osa on helppo. Ei tarvitse heittäytyä mukaan tai nähdä vaivaa voi vain keskittyä toisten virheisiin tai voivottelemaan joulun kaupallisuutta. Takapenkillä ollaan niin kiinni menneisyydessä ,ettei pystytä elämään tätä hetkeä -saati sitten huomista.

Joulunajan liikekannallepanoa on kestänyt jo hyvän aikaa. Joulu tuntuu vuosi vuodelta saapuvan aina vaan nopeammin – johtuukohan se kenties ikääntymisestä? Ihmiset rakentavat itselleen joulun kulisseja. Kaikki on saatava kuntoon ja kohdalleen, jotta joulusta voisi nauttia. Joulunajan ei-toivottu vieras on kiire ja stressi, joka tuntuu ja näkyy. Moni huokaa: ”Eihän joulussa pitänyt olla tästä kyse?” Vaikka pitäisi hiljentää ,vauhti tuntuu vain kiihtyvän kiihtymistään. Joulun odotuksiin kietoutuu turhan paljon pettymyksiä . Kun kerrankin olisi aikaa olla yhdessä ja nauttia lomasta, kaikki aika hupenee riitelemiseen. Eikö ihminen osaa vain olla ja jakaa aikaa rakkailleen – keskittyä epäolennaisen sijasta olennaiseen?

On aika siirtyä etupenkille. Joulun voi kohdata parhaiten tulemalla eteen , aivan lähelle. Joulun viesti ei jätä ihmistä osattomaksi ”takapenkin Taaviksi” vaan se kutsuu luokseen ilon ja rauhan sanomallaan. Omat pettymykset saa unohtaa. Joulu kääntää katseen eteenpäin. Lahjaa on se, että saan antaa omastani – ja erityisesti se, että on ihmisiä, jotka muistavat. Ulkonaiset puitteet eivät sittenkään ole ratkaisevimpia. Tärkeintä on se, että saa omistaa joulun sisimmässään. Joulun sanomassa ihminen löytää oman paikkansa. Ei jossakin toisten selän takana vaan edessä, keskellä joulun tapahtumia. Minua ei ole unohdettu!

 

Joulu on lapsen juhlaa. Joululla on lapsen kasvot. Niissä loistaa elämä ja kaipaus. Kaipaus rakkaudesta, läheisyydestä ja yhdessäolosta . Olisiko tässä toisenlaisen joululahjan aineksia? Tärkeimpiä lahjoja ei sittenkään kääritä hienoihin lahjapapereihin. Ne avautuvat etupenkissä, siellä, missä joulu on saanut paikkansa sydämissä. .Saan antaa lapselle sijaa ja ihmetellä joulun viestiä. Elämän pelkojen ja epävarmuuden keskelle laskeutuu tietoisuus jostakin suuremmasta. Toivosta ja armahduksesta. Sen, mikä tuottaa tuskaa ja ahdistaa saa jättää parempiin käsiin. Joulun valo loistaa kaikkein pimeäinpiikin sopukoihin .Joulu antaa suuntaa koko elämälle.

 

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

 

Jouni Lehikoinen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *