Kun aika on..

”Onko sinulla hetki aikaa?” Aika on merkillinen asia. Meillä joko on sitä tai useimmiten sitten ei. Tuntuu kuin ihmisellä on aina vaan loputon kiire, tunne siitä, että aika ei kerta kaikkiaan riitä. Toisaalta moni puhuu laatuajasta, jonka on valmis antamaan läheisilleen ikään kuin eräänlaisena suopeana lahjana. Jotkut näkevät ajan nopean kulun haasteena ottamaan nykyhetkestä kaikki mahdollinen irti. Joillekin koko elämä tuntuu olevan haavojen parantelemisen aikaa. Ajan ihmistä kuvaakin hyvin ranskalaisen ateistifilosofi Voltairen sanat: ”Me kaikki etsimme onnea. Emme vain tiedä, missä se on. Olemme kuin juopuneet, jotka etsivät kotitaloaan hämärästi muistaen, että heillä oli talo.” Elämme vauhti- ja kiireyhteiskunnassa, jossa ei ole paljoakaan aikaa pysähtyä miettimään sanottua ja tehtyä. Kiire tarttuu ja samalla hämärtää elämän mittasuhteita. Ihmisestä tulee yhä enemmän tähän hetkeen ja itseensä keskittynyt nautinnonhakija. Sanojen ja informaatiotulvan ajassa sisältö on katoamassa. On vain sanahelinää ja ”small talkia”, joka juuri ja juuri riittää päivittäiseen kommunikointiin. On helpompi omaksua tv-sarjojen arvomaailma kuin miettiä omaansa. Pinnallisuus on turvallisempaa. Elämän kentillä kaivataan sisältöä, tarkoitusta ja merkitystä. Ihmistä ei ole tarkoitettu ajopuuksi elämän virrassa. Eräs nuori sai kerran ystävältään tekstiviestin, jossa luki: ”sinä olet minulle tärkeä.” Siinä on hyvä viesti jaettavaksi. Rakkaus tekee ihmisen näkyväksi. Se antaa elämälle kehyksen ja maan jalkojen alle. Ihminen ei ehkä sittenkään hallinnoi aikaa. Eräänä päivänä tuo aika on lopussa kuin hiekka tiimalasissa. Ennen sitä on herättävä näkemään ajan merkitys. Aika on lahjaa. Eletystä elämästä jää syvimmät jäljet ajasta, joka on omistettu toisille, eikä omalle itselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *