Kari Vainio: Tuomiokirkkoseurakunta peikkona -kolumni Turun Sanomat 18.10. 2015

Seurakunta on kirkkoherransa näköinen. Turussa tämän huomaa Mikaelinseurakunnasta. Se on Jouni Lehikoisen näköinen. Eeli Vuolan tai Seppo Rissasen aikana seurakunta oli toisen näköinen.

Mikaelissa uskotaan tapahtumiin, järjestetään Tuomas-messuja, eikä vierasteta yhteistyötä vapaiden suuntien kanssa. Mikaelia voisi kutsua herätysseurakunnaksi.

Martinseurakunta on toisen näköinen. Nyt kummankin kirkkoherrat, Lehikoinen ja Tuomo Norvasuo ehdottavat seurakuntiensa yhdistämistä.

Lehikoisesta tulisi ison Mikaelinseurakunnan kirkkoherra ja Martinkirkosta sen pääkirkko. Ensimmäisen ymmärtää, toista ei. Lars Sonckin piirtämä Mikaelinkirkko on Turun suurin ja kaunein, myös suosituin hääkirkko.

Samanlaista yhdistymistä suunnittelevat Henrikin ja Katariinan kirkkoherrat. Rata erottaa Varissuon ja Lausteen, samoin seurakunnan. Siellä yhdistyminen yhdistäisi toimintaa. Lähiöt eivät jäisi takamaiksi.

Vaara piilee siinä, että seurakunnat yhdistettäisiin pakolla Tuomiokirkkoseurakuntaan. Tämä uhkakuva lienee kirkkoherrakvartetin keskiviikkoisen ehdotuksen motiivi. Neljän kirkkoherran ulostulo yllätti Vatikaanin – seurakuntayhtymän virastotalon ja keskushallinnon.

Samaan aikaan ohjausryhmä valmistelee kirkkoneuvostolle tammikuuksi esitystä kolmesta vaihtoehtoisesta mallista. Kirkkoherrojen esitys on lähellä keskimmäistä, jonka mukaan Turkuun ja Kaarinaan muodostettaisiin noin neljä suomenkielistä seurakuntaa.

Nelikko kertoi puhuvansa vain omasta puolestaan, ei muiden kirkkoherrojen. Silti esitystä kahdesta uudesta seurakunnasta on helppo kuvitella pitemmälle: kolmas olisi Maaria, johon yhdistetään Paattinen, neljäs Kaarina, johon yhdistetään Piikkiö, ja Tuomiokirkko jäisi yksin viidenneksi.

Näin jo valmiiksi erityisasemassa oleva Tuomiokirkkoseurakunta ei kasvaisi liian vahvaksi, päinvastoin, muut seurakunnat olisivat jäsenmäärältään kolme kertaa suurempia.

Henrikin kirkkoherra Heikki Mäntylä lupaa jäädä kappalaiseksi, jolloin toisen uuden suuren seurakunnan kirkkoherraksi nousisi Katariinan Leena Kairavuo.

Suuresta uhrauksesta ei ole kysymys: ennen kuin kaikki on valmista, Mäntylä, 61, lienee jo eläkkeelle. Parhaassa tapauksessa uudella seurakuntajaolla voitaisiin aloittaa seuraavien vaalien jälkeen vuoden 2019 alusta.

Turun ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra ja ohjausryhmää johtava Björn Nalle Öhman paljasti hänkin tällä viikolla kantansa tai ainakin seurakuntansa kannan (ÅU 15.10.). Hän liputti nykymallia ja yhteistyötä yli rajojen.

Ruotsinkielisen seurakunnan oma asema perustuu lakiin ja sillä on parhaat kasvumahdollisuudet, kun kuka tahansa turkulainen tai kaarinalaisen voi vaihtaa sen kotiseurakunnakseen.

Uudistuksen perustana on tietysti seurakuntalaisen etu – ja talouden realiteetit, eivät omat läänitykset, virat tai luottamustehtävät. Seurakuntalainen voi kysyä, että toteuttavatko pitkin kaupunkia kulkevat keinotekoiset seurakuntarajat läheisyysperiaatetta.

Miksi ei voida palata lähtöruutuun? Seurakuntajaon pohjalta Suomeen tehtiin asetuksella 150 vuotta sitten kuntajako. Se tarkoittaisi koko kaupungin kattavaa suomenkielistä seurakuntaa Turkuun, toista Kaarinaan. Öhmanin mielestä tämä olisi kuitenkin epämiellyttävin vaihtoehto ruotsinkielisille.

Kirjoittaja on Turun Sanomien vastaava päätoimittaja.

kari.vainio@ts.fi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *