Kari Vainio: Martti menettää seurakuntansa- artikkeli Turun Sanomat 29.10. 2017

Tiistaina tulee kuluneeksi puoli vuosituhatta uskonpuhdistuksen alkamisesta.

Lokakuun viimeisenä päivänä 1517 Martti Luther julkaisi 95 teesiään. Tarinan mukaan hän olisi naulannut ne Wittenbergin kirkon oveen.

Sen kunniaksi vietetään Suomessa reformaatioviikkoa, viikon päästä Turussa reformaatiovuoden valtakunnallista pääjuhlaa. Suomessa ollaan korrekteja, puhutaan reformaatiosta, eikä teon oikealla nimellä uskonpuhdistuksesta, ettei loukata katolisia.

Martti Lutherilla on Turussa nimikkokirkko. Se vihittiin käyttöön Lutherin syntymän 450-vuotispäivän kunniaksi 12. marraskuuta 1933.

Martinseurakunta oli perustettu 12 vuotta aikaisemmin. Martti ja Mikael oli irrotettu samalla kertaa Tuomiokirkkoseurakunnasta.

Läheltä piti, ettei Martinseurakunnan tarina päättynyt 500-vuotisjuhlan kynnyksellä torstaina. Turun uudessa seurakuntajaossa Marttia ollaan yhdistämässä Mikaeliin.

Tässäkin on yritetty olla korrekteja. Uuden seurakunnan nimeksi on ehdotettu Meri-Turkua. Se kuulostaa ihan Meri-Porilta. Pelkkä Mikael on parempi.

Nimeä isompi kysymys lienee kuitenkin siinä, mikä yhdistää Kakskerrasta Pläkkikaupunkiin ulottuvaa aluetta. Kaiken lisäksi kummankin alueelle rakennetaan uusia asuntoja ja asukasmäärä kasvaa.

Martissa ollaan liitosta vastaan, samoin Katariinassa, Paattisilla ja Piikkiössä. Vain Henrikissä ollaan valmiit liittymään Tuomiokirkkoseurakuntaan.

Luottamushenkilöiden kannanotot ovat noudattaneet enemmän seurakunta- kuin puoluerajoja. Heidän valtansa voi myös kaventua, samoin keskushallinnon.

Mitä vähemmän seurakuntia, sen isompi rooli on kirkkoherroilla. Suunta sopii hyvin tuomiokapitulille.

Seurakuntarakenteen uudistaminen alkoi viisi vuotta sitten. Monen käänteen ja ripityksen jälkeen mielipiteet ovat yhä levällään.

Niin paljon, että sekä yhteisessä kirkkoneuvostossa että kirkkovaltuustossa äänestykset ovat menneet tasan.

Puheenjohtajan äänellä kirkkoneuvostossa tuomiorovasti sai esityksen eteenpäin, mutta valtuustossa sen torppasi – piikkiöläisen – puheenjohtajan ääni.

Viivytystaistelu jatkuu ainakin joulukuuhun.

Itsenäisyytensä turvaamiseksi pienin seurakunta Paattinen on ehdottanut päinvastaista eli muiden seurakuntien pilkkomista. Tästä muut ovat saaneet hyvän keppihevosen. Taas voi tehdä selvityksiä ja lausuntoja.

Nyt voi veikata, että tuomiokapituli antaa lisäaikaa ja kirkkovaltuusto päättää omalta osaltaan joulukuussa kuitenkin torstaina pöydällä olleen esityksen mukaisesti neljä plus yksi jaosta.

Tilanne ei ole helppo tuomiokapitulillekaan. Sen on pohjattava esityksensä kirkkovaltuuston lausuntoon, joka on joka tapauksessa suuntaan tai toiseen niukan enemmistön hyväksymä.

Arvaamaton on myös lopullisen päätöksen tekevä kirkkohallitus. Aikanaan, kun Piikkiön seurakuntaa oltiin yhdistämässä samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa Kaarinaan, kirkkoneuvosto kannatti liitosta, kirkkovaltuusto vastusti, tuomiokapituli kannatti ja lopulta kirkkohallitus säilytti seurakunnan itsenäisyyden.

Porvoon hiippakuntaan kuuluva Turun ruotsinkielinen seurakunta on ollut sivustaseuraaja. Sen asemaa ei ole kyseenalaistettu, vaikka senkin itsenäisyys alkoi vasta samanaikaisesti Martin ja Mikaelin kanssa 1921.

Se voi uudistuksessa olla yhdenlainen voittaja. Kuka tahansa turkulainen tai kaarinalainen voi vaihtaa kielitaidostaan riippumatta sen omaksi seurakunnakseen.

Toistaiseksi loikat ovat olleet yksittäisiä, mutta niistä voi tulla tapa protestoida pakkoliitoksia.

kari.vainio@ts.fi

Kirjoittaja on Turun Sanomien vastaava päätoimittaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *